Turun ensimmäinen radioasema

 

 

Turun Radioyhdistys ry ylläpiti yleisradiolähetystoimintaa vuosina 1927-1934 rakentamaltaan radioasemalta Turun Samppalinnan mäellä. Asema siirtyi vuoden 1935 alusta radiomonopoli Oy Suomen Yleisradio Ab:lle, joka jatkoi tältä asemalta lähetystoimintaa vielä pari vuotta.

Turkulainen Leo Lindell järjesti ensimmäisen "yleisradiolähetyksen" Suomessa Nuorten Voiman Liiton (NVL) vuosi­kokouksen yhteydessä 6.-8.1.1922 järjestetyillä radioharrastajien "messuilla" eli Turun radionäyttelyssä! Tämä ensimmäinen radiokonsertti toimeenpantiin Lindell'in laitteilla Turun Suomalaisessa Lyseossa pidetyssä iltajuhlassa. Lähetyslaitteet olivat kadun toisella puolella olevassa Kauppaopistossa. Vuotta myöhemmin, 6.-7.1.1923,Lindell järjesti yleisen radiokonsertin NVL:n talvipäivillä Helsingissä, jota tilaisuutta on monissa kirjoituksissa toisiaan kopioiden mainittu Suomen ensimmäiseksi yleisradiolähetykseksi.

Radiomestari Topi Matilainen suoritti myös yleisradiolähetyskokeiluja vuosina 1925-1927 Turun Laivastoaseman Vähä-Heikkilän radioasemalta.

Turunmaan Radioyhdistys perustettiin

Vuonna 1926 perustettu Suomen Yleisradio ei suunnitellut radioaseman perustamista Turkuun lähivuosien aikana. Siihen aikaan Turussa radiolähetyksiä voitiin kuulla vain heikosti kidekoneella.

Kun radioharrastus alkoi levitä varsinaisen amatööripiirin ulkopuolellekin, kävi selväksi, että Turkuun oli saatava kunnon radiokuunteluolosuhteet. Sen takia paikkakunnan 40 radioharrastajaa perustivat 21.2.1926 Turunmaan Radioyhdistys ry:n. Tätä ennen oli Suomessa jo perustettu monia radioyhdistyksiä ja radioasemia eri paikkakunnille. 10.11.1928 yhdistys päätti muuttaa nimensä Turun Radioyhdistys r.y.:ksi.

Turkulaisten oma-aloitteisuuteen radioasiassa vaikutti kuuntelijoiden tarpeiden lisäksi myös kaupalliset intressit Turun alueella käynnistyneen radiovastaanottimien valmistuksen takia. Jo vuonna 1922 rakennettiin ensimmäinen ASA-radiovastaanotin Turussa ja sen tekijänRadioliike Arvo Sakrelius rekisteröitiin toiminimenä kaupparekisteriin vuonna 1927.

Vuoden 1927 alussa tuli tietoon, että valtio rakentaa aiempaa suuremman, 20 kW:n tehoisen suuraseman Lahteen. Kuitenkaan sen kuuluvaisuus ei ollut odotettavissa riittävän tehokkaaksi, jotta sitä voitaisi kuunnella kidekoneella "Turunmaassa".

Sen jälkeen radioyhdistyksen hallitus ryhtyi harkitsemaan eri vaihtoehtoja yleisradiotoiminnalle Turussa. Tällöin heräsi ja vahvistui ajatus yleisradioaseman rakentamisesta Turkuun. Niinpä radioyhdistyksen kevätkokous 30.3.1927 päätti yksimielisesti, että yleisradioasema hankitaan ja rakennetaan Turkuun.

Vuoden 1927 keväällä yhdistys pyysi avustusta Turun kaupungilta ja valtuusto myönsikin pesämunan. Kun yhdistyksen johtokunnan jäsenten takaamana otettiin vielä lainaa, oli alkupääoma koossa.

Radioaseman sijoituspaikka

Radioaseman sijoittaminen oli hauska episodi. Tarkoituksena oli sijoittaa lähetyskoneisto johonkin jo valmiina olleeseen rakennukseen. Ehdolla oli useampia eri paikkoja mm. Maanviljelylyseo, Tyttölyseo, Samppalinnan mylly ja Albatros.

Vasta valmistunut Samppalinnan Tyttölyseon ullakko katsottiin sopivaksi paikaksi, mutta kouluun ei niin vain päästettykään outoja miehiä hääräilemään. Tyttölyseon johtajatar neiti Lemberg vastusti jyrkästi aseman sinne sijoittamista. Tyttölyseon vinttiin olisi sallittu sijoittaa yleisradioasema vain sillä ehdolla, että sinne olisi kuljettu paloportaita ulkoseinää myöten, ettei koulun työskentely olisi häiriintynyt. On mahdollista, että syy saattoi olla miesväen arkuudessakin. Onneksi nämä päätähuimaavat suunnitelmat menivät myttyyn ja niistä siten luovuttava.

Lopuksi voittamattomien vaikeuksien jälkeen katsoi hallitus ainoaksi ja parhaaksi mahdollisuudeksi hankkia aseman koneistolle oma, erikoisesti radioasemaa varten rakennettava rakennus. Rakentamiseen oli ryhdyttävä pian.

Asemarakennukselle sopiviksi paikoiksi kaupungin alueelta osoittautuivat Kakolan mäki, Ryssänmäki ja Samppalinnan mäki. Asiaa kaupunginvaltuustossa käsiteltäessä, joku taho vastusti aseman sijoittamista näin lähelle kaupunkia. Tällaisen laitoksen epäiltiin olevan vaarallinen, voiden räjähtää ja siksi se olisi sijoitettava kaupungin ulkopuolelle. Onneksi pelot hälvenivät ja kaupunginvaltuuston päätöksellä myönnettiin Samppalinnan mäeltä tontti ilmaiseksi radioyhdistykselle, nykyisen maauimalan kohdallta.

Samppalinnan mäkeä tarkastettaessa, löytyi sieltä aivan ihanteellinen radiorakennuksen paikka 35 m korkeudella meren pinnasta. Paikka oli sivulla kaikesta liikenteestä, siinä ei ollut puita eikä pensaita. Se oli tarpeeksi kaukana kaikista sen hetkisistä ja mahdollisesti tulevista rakennuksista, mutta sinne oli kuitenkin helppo pääsy ja se on tasainen rakentaa. Samoin nähtiin, ettei asemasta olisi mitään haittaa liikenteelle ja puiston järjestelyille, eikä antennimastojenkaan pystyttäminen tuottaisi mitään vaikeuksia.

Radioaseman uudisrakennus saatiin valmiiksi 1927 kesällä. Asema oli 10 x 5,5 m suuruinen puinen rakennus sekä vaja polttopuita varten. Lääninarkkitehti Wahlroos'in piirustusten mukainen rakennus käsitti kaikkiaan kolme huonetta: studion, kojehuoneen lähettimineen ja generaattori-akkumulaattorihuoneen. Rakennusmestarit Artukka ja Viljanen huolehtivat hyvin asemarakennuksen nopeasta valmistuksesta.

Radiolähetyslaitteisto

Radioyhdistys sai seuraavat tarjoukset lähetysaseman koneistoista ilman antennia:

1) Strömberg'iltä edustaen Western Electic'iä, 100 W –antenniteholla hintaan 77 550 mk ja 500 W / 320 000 mk; 2) Pohjoismaiden Sähkö Oy:ltä edustaenFenno-Radiota, 300 W / 92 000 mk; 3) L. M. Eriksson'ilta edustaen Svenska Radio Ab:tä Tukholmasta, 500 W / 106 425 mk ja 4) Suomen Langaton puhelin ja Lennättimeltä, von Schantz 500 W / 89 500 mk.

Svenska Radio Ab / L. M. Eriksson Oy:n tarjous sai äänestyksessä suurimman kannatuksen, johtuen seuraavista tekijöistä: 1) siitä saaduista edullisista lausunnoista, 2) monta samanlaista radioasemaa oli rakennettu, 3) asiakkaiden ollessa tyytyväisiä ja 4) paljon paremmat maksuehdot verrattuna toisiin tarjouksiin.

Hankintasopimus allekirjoitettiin 9.5.1927 sisältäen relelähettäjäaseman ”monteerattuna” toimintakuntoon Turussa yhdellä mikrofonilla, ilman mastoja, antennia ja vastapainoja.

Kokonaisputkiteho oli 1,5 kW, jakaantuen kuuden 250 W Philips-putken osalle siten, että kaksi niistä toimi generaattoriputkina ja neljä modulaattoriputkina. Putket hehkutettiin simulaattoriparistolla, jonka jännite oli 18 V ja kapasiteetti 181 amppeerituntia, 30 ampt. purkauksella. Anodijännite saatiin 2000 V jännitteestä 2 kW tehoisesta, Bayerische Elektricitäts-Werken’in valmistamasta tasavirtageneraattorista.

Mikrofonivahvistin oli kolmiasteinen varustettuna Marconi-erikoisputkilla, jotka saivat anodijännitteen 240 V anodiakkumulaattorilta.

Aseman aallonpituus oli aluksi 256 m. 30.6.1929 tuli voimaan Prahan radiokonferenssissa hyväksytyt uudet aallonpituudet yleisradioasemille. Siksi aseman aallonpituus muutettiin 1.7.1929 Posti- ja Lennätinhallituksen lennätinosaston määräyksestä246 metriksi.

Aseman mitattu antenniteho oli 525 W. Antennimastot olivat puiset ja 30 m korkuiset. Antenni oli T-mallinen ja 17 m pituinen. Vastapainon korkeus oli 3 m.

Sen jälkeen, kun oli ilmoitettu lähetysaseman olevan vastaanottokunnossa, pyydettiin yhdistyksen puolesta professori Ylöstaloa tarkastamaan asema. Hänen lausuntonsa oli kaikin puolin kiittävä ja sen perusteella päätti johtokunta 29.9.1927 hyväksyä aseman vastaanotettavaksi.

Lähetysasema tuli kokonaisuudessaan maksamaan 216 227,60 markkaa, josta lähetinkojeisto 106 000 mk sekä muu kalusto ja rakennus 110 227 mk.

Säännölliset radiolähetykset

Kun asemarakennus oli valmistunut, antenni pystytetty ja koneistot muutenkin saatu paikoilleen, ryhdyttiin koelähetyksiin elo-syyskuun vaihteessa. Ensin lähetettiin noin viikon ajan rakentajatehtaan toimesta ja laskuun.

Turun Radion ohjelmalähetys alku käy ilmi radioaseman ensimmäisen käyttöpäiväkirjan ensimmäisen sivun yläreunaan tehdystä merkinnästä: "19.9.1927. Lähetettiin kello 7 - 9.30 ip. kotimaisen työn viikon järjestäjien ohjelmaa. - Kello 9.30 - 10.15 ip. Helsingin ohjelmaa." Siten syyskuun 19. päivästä tuli Turun yleisradiotoiminnan syntymäpäivä.

Lähetysten releointia ensimmäisinä maailmassa

Etelä-Suomen Kaukopuhelin yhtiön kanssa vuonna 1927 tehdyn sopimuksen mukaisesti välitettiin Suomen Yleisradion ohjelmat Kaukopuhelin yhtiön johdoilla, verrattain kohtuullisesta maksusta.

Epävarmoista ja häiriöllisistä linjoista johtuen, ei tuolloin ollut harvinaista, että ohjelma katkesi tai heikkeni tai että siihen sekaantui puhelinkeskusteluja ja muuta häiriötä. Tämän voittamiseksi sekä kustannusten alentamiseksi kokeiltiin maaliskuussa 1928 valmistuneen Lahden suurradioaseman lähetysten vastaanottoa tehokkaalla vastaanottimella, joka sitten antoi ohjelman Turun lähettimeen. Vaikka releointiyritys oli alallaan ensimmäisiä maailmassa, se onnistui hyvin.

Releointilähetyksiä varten valmistettiin asemalle Super-vastaanottokoje eli Ultradyne vastaanotin, jota käytettiin ohjelmien siirtoon "ilmoitse". Sillä välitettiin yksinomaan Lahden radioaseman ohjelmia kesäkausi 1928. Tarvittavat osat em. superiin saatiin ilmaiseksi turkulaisilta radioliikkeiltä ja koneen valmisti radiomestari Topi Matilainen.

Turun radioaseman Ultradynellä tehtiin 11.5.-15.9.1928 todennäköisesti ensimmäiset systemaattiset havainnot Suomessa vuorokaudenajan vaikutuksesta Lahden aseman kuuluvuuteen. Havainnot varmistettiin yhteisseurannalla ympäri Suomea asuvien radioharrastajien kanssa. Analyyttisistä tuloksista raportoitiin Uusi Aura –lehdessä ”Mikä kuristaa Lahden äänen iltaisin”.

Kaukoäänitystä

Vuoden 1928 aikana vedettiin johdot radiointia varten Turun Tuomiokirkkoon, Palokunnantalon juhlasaliin ja Ravintola Itämereen. Syyskuussa 1931 valmistui uusi linjayhteys Hamburger Börs'iin tanssimusiikin radioimista varten, jota toimitettiin lauantaisin vuoroin sieltä ja ravintola Itämerestä. Joulukuussa 1931 valmistui ilmakaapeliyhteys radioaseman ja urheilukentän portin välille. Tällä välillä oli aikaisemmin ilmaverkosto, joka hyvin usein voimakkaan tuulen ja talvella lumirännän painosta katkeili, ollen häiriöksi lähetyksille. Siten oli kymmeneen eri paikkaan kiinteä linjayhteys. Vuonna 1934 vedettiin 4-parinen ilmakaapeli Valtion puhelinkeskuksen ja yleisradioaseman välille.

Vuonna 1934, kun kaupungin raitiotielaitoksen tasasuuntaaja sijoitettiin taloon n:o 15 Iso-Hämeenkadun varrella, ei enää Tuomiokirkosta ja Akatemian juhlasalista voitu radioida lainkaan. Tasasuuntaaja aiheutti niin voimakkaan häiriön verkostossa, että ohjelmasiirrot puhelinlinjoja käyttäen tulivat mahdottomaksi. Tästä johtuen jumalanpalvelukset radioitiin Helsingistä. Samasta syystä ei muitakaan radiointeja kaupungilta voitu toteuttaa.

Kuuluvuusalue

Suomen Radioyhdistyksen paikallisosastot alkoivat 1920-luvulla harjoittaa julkisen luvan varassa harrastelijamaista radiolähetystoimintaa. Alun perin järjestöjen, lehdistön ja liike-elämän omistama Suomen Yleisradio perustettiin vuonna 1926 ja vuonna 1927 säädettiin radiolaki. Sen mukaan paikalliset radioyhdistykset saivat jatkaa toimintaansa noudattaessaan Yleisradion toimiluvan periaatteita.

Alussa lähetettiin radioaseman omaa ohjelmaa, mutta ennen pitkään siirryttiin välittämään Oy Suomen Yleisradion ohjelmia Helsingistä. Yhteistyö Yleisradion kanssa muodostuikin erittäin kiinteäksi ja mieluisaksi sekä kaikin puolin hyödylliseksi.

Suomen Yleisradion kanssa tehtiin 22.3.1927 sopimus heidän ohjelmiensa edelleen lähettämisestä Turun radioasemalta. Tämän sopimuksen kautta sai Turunmaan Radioyhdistys kuuntelulupamaksuista 20 % Turun radion kuuluvuusalueelta, joka käsitti 51 kuntaa Turun ympäristössä, Turun ja Naantalin kaupungit ja Salon kauppalan. Radioasema oli siis selvästi paikallisradio. Kuunteluluvan hankkineita jäseniä oli enimmillään 1166. Myöhemmin Yleisradion avustus saatiin markkamääräisesti suuremmaksi.

Alkuvuosina oli radioyhdistyksen suuri jäsenmäärä välttämättömyys, koska silloin oli jäsenmaksutuloilla hankittava itse lähetyslaitteet ja myös käyttökustannukset sekä ohjelmien hankinta. Vuonna 1934 todettiin, ettei kuuntelijoiden etu enää vaadi jäsenyyttä yhdistyksessä ja jäsenmaksuja ei enää saatu siinä määrin.

Radioasema sai erittäin hyviä arvosteluja kuuntelijoilta mm. Sodankylästä, Rovaniemeltä, Kuopiosta, Vaasasta, Raudusta, Viipurista sekä Ruotsista Härnösandista, Hudiksvallista, Morasta ym. paikoista. Petsamosta kertoi eräs insinööri kuulleensa suomalaisista asemista parhaiten Turun, sitten Porin ja sen jälkeen Helsingin radioasemia.

Radio-ohjelmat

Ohjelmaa esittivät paikalliset kyvyt, ja olipa mukana myös kunnianarvoisa sähköpianokin, jota sanottiin oikeaksi robottitaiteilijaksi. Studio oli aluksi asemalla, sitten Seurahuoneella ja sieltä siirryttiin Vapaapalokunnan talolle.

Yleisradio-ohjelmien lähetys- ja välityssopimus Suomen Yleisradion kanssa velvoitti lähettämään ohjelmaa vähintään neljänä päivänä viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Sopimuksessa määritettiin ohjelmien luonnetta seuraavasti: "Yleisradio-ohjelmien tulee olla vaihtelevia, päteviä, asiallisia ja puolueettomia sekä sopivaa ajanvietettä tarjoavia. Niiden järjestämisessä on päämääränä pidettävä kansansivistyksen edistämistä ja hyödyllisten tiedonantojen ja uutisten toimittamista. Ohjelmat on yleensä valittava niin, että voidaan edellyttää esitysten kiinnostavan huomattavan suurta osaa kuunteluluvan omistajista ja niin, että hyväksyttävät eri harrastusalat tulevat tasapuolisesti huomioonotetuiksi. Ilmoittamista ja reklaamia ei yleisradiotoiminnassa saa harjoittaa ohjelmien yhteydessä. Jos joku kustantaa ohjelman ja sen lähettämisen, voidaan tämä mainita radiossa."

Yleisö oli pääasiassa tyytyväinen lähetettyyn ohjelmaan. Erikoisesti jumalanpalvelusten radioimiseen Turun Tuomiokirkosta oltiin tyytyväisiä.

Ensimmäisen suomalaisen sukellusveneen Vesikon vesillelaskusta yritettiin tehdä historiaa myös Turun radion kautta. Jutusta tulikin fiasko, siksi että lähetyskytkennän suorittava postin mekaanikko oli nukahtanut virkapaikalleen.

Radioasemalta lähetettiin ohjelmaa 19.9.1927 – 31.12.1934 välisenä aikana yhteensä 15 873 h 12 min.

Radioasema siirtyi Yleisradiolle

Yleisradiotoiminnan keskittyminen yksiin käsiin Oy Suomen Yleisradiolle, ratkaisi myös nopeasti Turun aseman kohtalon. Yleisradio ryhtyi nopeasti radioyhdistyksen kanssa neuvotteluihin ja johtokunta päätti kokouksessaan 6.11.1934, myydä radioaseman koneiston Oy Suomen Yleisradiolle 50 000 mk:n kauppahinnasta.

Asemarakennus päätettiin lahjoittaa Turun kaupungille sillä ehdolla, että Yleisradio saa käyttää sitä vuokratta niin kauan, kuin se yleisradiolähetyksiä varten sitä tarvitsee.

Suomen Yleisradio toimi ja lähetti yleisradio-ohjelmaa Turussa Samppalinnan mäeltä vuoden 1935 alusta aina 1936 saakka, jolloin Vasaramäen uusi radioasema valmistui ja kyseinen lähetinkoneisto siirrettiin sinne. Vuoden 1935 kesänä studio sijoitettiin Kristiinankatu 1:een.

Turkulaisten radioyhdistysten jatkuvuus

Turun Radioyhdistys lopetti toimintansa vuonna 1945. Sen toimintaa jatkoi samaan aikaan perustettu Turun Radioseura ry, joka toimii 200 jäsenisenä edelleenkin erittäin aktiivisesti. Radioseuran Televisiokerho teki TV-pioneeritoimintaa heti toisena Suomessa, lähettäen TES-TV-ohjelmaa Turussa. TV-asema sijaitsi samaisessa Samppalinnan asemarakennuksessa vuosina 1956-1959.

.

.

 

Kirjoittaja:

Stig Landén,

insinöörikomentaja evp,

Turun Radioseuran ry:n puheenjohtaja,

stig.landen @ gmail.com